Tänään satoi vihdoin lunta, maa on valkea ja aurinko paistoi ihanasti. Ja se rannikon kiusa, kylmä, kostea tuuli, puuttui. Oli kivaa pyöräillä kaupungille asioille.

Kissa ei ollut niin innostunut lumesta kuin minä. Ulkoillessa se vippasi koko ajan jotain tassua ilmassa, ja päätyi viiden minuutin ulkoilun jälkeen oven taakse vaatimaan sisälle pääsyä, ja sisällä tietenkin kiltin kissan palkkaa, johon se pentuna opetettiin... Kiltin kissan palkkaa saa, jos tulee kiltisti sisälle, eikä tappele vastaan, kun valjaita riisutaan. Palkka on jokin pieni makupala.

Olin viime viikolla kyläilemässä muutaman päivän ystävieni luona. Heillä on pieni ihana viiden kk:n ikäinen tyttö. Tyttö on aurinkoisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Tilanteessa kuin tilanteessa hän vain hymyilee ja juttelee. Olimme lauantaina käymässä Helsingin Vanhan Sataman Käsityömessuilla. Siellä ihmisvilinässä jos missä, luulisi pienen ihmisen hermostuvan. Vaan tämä tytöntyllerö vain hihkui ja nauroi ja jutteli tyytyväisenä ihmisille.

Kotiin oli mukava tulla pienen lomailun jälkeen. Kissa vahti minua pari päivää, mutta nyt tuntuu, että se taas uskoo minun pysyvän kotona sitä palvelemassa.

Olen virkannut viime päivät pitkästä aikaa. Mukavaa vaihtelua kudinten kilinään. tein pitsikorun kaulaan kesäksi.