Olipas kiireinen viime viikko ja viikonloppu. Alkuviikon järjestelimme nuorimman pojan rippijuhlia ja perjantaina suuntasimme auton nokan kohti Hääkaupunkia. Rakkaat ystävämme menivät 07.07.2007 naimisiin, ja autoimme viime hetken valmisteluissa. Mieheni oli bestmanin ominaisuudessa tehnyt paljon valmistelevaa työtä kaikki illat kotona ohjelmaa varten, ja minä olin siivonnut ja valmistellut kotia rippijuhlia varten. Olimme siis valmiiksi väsyneitä matkaan lähtiessämme.

Perjantain työt menivät vielä lauantainkin puolellekin. Nukkumaan päästiin lauantaiaamuyöllä puoli kolmen maissa ja herätys taas töihin puoli kahdeksalta. Juhlat alkoivat kahdelta ja siihen mennessä piti saada kaikki kuntoon ja itsensäkin juhlatamineisiin.

Ohjelmiin innostuivat kaikki osallistumaan. Tässä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ilmapallotanssissa. Voittaja oli se, jonka ilmapallo oli viimeisenä ehjä, ja palkinnoksi oli magnumpullo kuohuvaa.

Pääjuoni ohjelmissa kulki kaapin paikan määrittämisessä. Juhlaväki sai erilaisia tehtäviä illan mittaan suorittaakseen ja pisteitä, eli punaisia tai sinisiä käpyjä kerättiin morsiamen ja sulhasen sankoon. Mukana oli kävynheittoa, tietokilpailua, käpyjen keräämistä jne. Illan loppupuolella julistettiin voittaja, ja morsianhan se kaapin paikan talossa tulee määräämään. Lohdutuspalkinnoksi sulhanen sai rottinkisen mattopiiskan...

                               (Kuva on tahallisesti epäselvä, jotta kuvassa olijat eivät olisi tunnistettavissa.)

Juhlinta jatkui puoleen yöhön ja sen jälkeen siivottiin isoimmat juhlapaikasta, hoidettiin hääpari kotiin ja lähdettiin kahden aikan ajamaan kotikaupunkia kohti. Perillä kotona viideltä aamuyöstä, pikainen suihku ja nukkumaan, koska kello soi jo yhdeksältä.

Yhdeksältä sitten muutaman tunnin pikaunen jälkeen alkoi rippijuhlien viimeistelytyöt. Kattaukset ja tarjoilut kuntoon, viime hetken siivous, ja taas pikasuihku ja  kirkkokuntoon tälläytyminen. Kahdelta oli rippikirkko, ja neljältä oli sovittu kahvituksen aloitus.  Osa vieraista tuli kirkkoon, osa vasta kotiimme konfirmaation jälkeen. Kotona olimme 10 vaille neljä, ja taas oli valtava suihkina edestakaisin, jotta saimme miehen kanssa kahvit ja teet keitettyä, loput tarjottavat kylmästä esille, ja samaan aikaan piti seurustella vieraiden kanssa.

Osa vieraista viihtyi pitkään, ja pari pitkänmatkalaista jäi luoksemme yöpymään. Yöllä yhden aikaan pääsimme vihdoin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamulla piti kuitenkin herätä ajoissa hoitamaan ammukahvia ja aamupalaa pöytään, joten univaje jäi vielä hoitamatta. Tänään sitten olenkin nukkunut neljän tunnin päiväunet, vaikka tiedän, että pitäisi hoitaa yritykseen liittyviä asoita kuntoon. Totesin, että aivotoiminta oli aamulla niin vajaata, että oli pakko mennä jo kymmeneltä aamupäivällä takaisin petiin ja yrittää nukkua niin pitkään kun nukutti. Nyt ajatustoiminta alkaa olla taas normaalin tuntuisella tasolla, ainakin itsestäni, ulkopuoliset voivat ehkä olla asiasta eri mieltä.

Viikonloppu oli hauska, vaikka unet jäivät vähiin. Häät olivat hauskimmat, joissa olen ollut,(tietysti omien jälkeen). Kohta menen yöunille, jos saisi sitten normaalirytmin taas päälle.