Kevättä rinnassa on ainakin meidän kissapedollamme. Se joko mouruaa ulospääsyä, tai istuu sisällä avoimen ikkunan äärellä bongailemassa lintusia ja naapurien kissoja. Tänään näkyi ensimmäinen kohmeinen kärpänen talon aurinkoisella seinustalla. Kissa oli niin innoissaan,  että unohti varovaisen vaanimisen, sinkoutui päin seinää kärpäsmakupala mielessään, ja hutihan siitä tuli. Kärpänen sai pyrähdettyä karkuun.

Ja eiköhän aidalla istunut koko talven riesa, herra talitintti, ja se ilmiselvästi naureskeli kissapedon kevättempaukselle. Herra talitintti on koko talven ajan istuskellut kissapedon ulkoiluhetkinä aidoilla ja naapurien katon reunoilla huutelemassa etpässaaminuakiinnilällällää.

Alkutalvena kissa halusi selvästikin ottaa tipuparan hengiltä, mutta totesi sen valjaskissana mahdottomaksi tehtäväksi. Emäntä ei ole tarpeeksi vikkelä spurttaaja, ei kykene hyppäämään naurettavan lyhyttä hyppyä maasta liki kahden metrin korkeuteen aidalle, eikä osaa ketterästi kiipeillä aidoilla. Joten alun yritysten jälkeen kissapeto on jättänyt täysin huomaamatta herra talitintin ulkona. Jopa niin tehokkaasti, että se on selvästi ärsyttänyt talitinttiä. Joten oletan kissapedon taktiikan olevan sellainen, että jonain päivänä herra talitintti tulee liian huolettomaksi ja kissan aika koittaa...