Olen selvästikin sellainen ihminen, joka herää keväällä yhtenä päivänä intoa täynnä ja uudet kujeet mielessä. Päässäni vilisee suunnitelmia erilaisita työprojekteista, joita alan tekemään. Ehdin jo parina viime viikkona laittaa alakerran wc-tilan uuteen uskoon. Tosin orjuutin poikaani irrottamaan kanssani vanhat muovitapetit seinistä, liimailemaan lasikuitutapetit tilalle, ja maalaamaan useita kerroksia pohja- ja päälimaaaleja seiniin. Kattokin piti maalata, ja kattolistat, patteriputket sekä tietenkin myös patteri. Isäntä passitettiin hakemaan ohjeiden mukaisia uusia wc-kalusteita ja nöyrästi hän niin tekikin. Bauhausista lähetti valokuvan, jonka perusteella ostokset päätettiin. Ja tietenkin hän "sai" asentaa ne paikalleenkin. Putkihommat toki teki ammattimies, jotta pysytään vakuutusyhtiön kanssa väleissä.

Autotallissa olen uudistanut maalaten vanhoja puujakkaroita ja keittiöntuoleja. Pöytä odottaa hiontaa ja uutta maalipintaa vielä. Mielessäni siintää jo se aika, kun nyt 18-vuotiaamme ymmärtää oman parhaansa ja muuttaa omaan kotiin. Kyllä esikoisemme ainakin mainostaa hänelle parhaansa mukaan, kuinka ihanaa on, kun äiti ei puutu enää ohjeistuksellaan kaikkeen tekemiseen.

Niin, ja olen ehtinyt aloittaa makuuhuoneessa repsottavan tapettiseinän korjauilunkin. Tänään ehkä ehdin laittaa seinään uudet tapetit. Onneksi ostan aina "vähän ylimääräistä". Nyt se on tarpeeseen, etä saa saman erän tapettia seinään.